Onko ovi auki?

Se on nyt siinä, uusi seurakuntatalo. Jo rakennustyön alkuvaiheessa, niin seurakuntalaisten kuin meidän työntekijöidenkin toiveena oli, että uusi rakennus tulisi tutuksi mahdollisimman monelle Laihialaiselle tapahtumien ja tilaisuuksien muodossa. Haaste oli siis heitetty: miten tehdä kynnyksestä niin matala että kaikkien tiet johtaisivat seurakuntatalolle, ja uskaltautuisi astumaan ovista sisään?

Puitteet ainakin ovat nyt kunnossa. On valoa ja väriä, tyyliä ja taidetta, katto korkealla ja tilaa sanan solista ja musiikin virrata. Mutta mikä tekee seurakunnan toiminnasta kutsuvan? Moni tutkimus on osoittanut että ihmisillä on tarve uskoa johonkin suurempaan voimaan, kaivataan hengellisyyttä. Miksi niin moni kuitenkin jättää tilaisuuden osallistua yhteisölliseen toimintaan väliin ja valitsee hiljaisen koti-illan? Tämä kysymys haastaa meidät toiminnasta vastaavat henkilöt pohtimaan onko ovi auki, vai ainoastaan raollaan?

Itse osallistuin pitkäperjantaina Nurmon kappeliseurakunnan iltamessuun, sekä jatkoille kahvittelemaan ja kuuntelemaan gospelmuusikko Jyrän konserttia. Miksi valitsin tämän tilaisuuden? Henkilökohtaisesti minua kiehtoi ajatus pyhäillan rauhasta, tiesin ettei seuraavana aamuna ole kiire minnekään, sekä tunsin artistin musiikin entuudestaan. Kaikkein eniten minua kuitenkin puhutteli, kun minut kutsuttiin tilaisuuteen henkilökohtaisesti erään seurakuntalaisen toimesta.  

Kaikkia ei kutsuta mukaan toimintaan niin kuin minut kutsuttiin. Kaikilla on kuitenkin tarve tulla kohdatuiksi, tuntea olonsa tervetulleeksi sekä tarpeelliseksi.  Ole sinä rohkea, tunne olosi tervetulleeksi. Mitä useampi uskaltautuu avaaman oven kerran, sitä kutsuvampi se on.

Henriikka Leppämäki

Nuorisotyönohjaaja vs.