Taivaan kansalaisena maailmassa

 

 

 

Otsikko on aiheena ensi sunnuntain jumalanpalveluksessa. Me kristityt olemme kahden maan kansalaisia, taivaallisen ja maallisen. Emme voi eristäytyä muusta maailmasta vaikka elämmekin toinen jalka taivaan oven raossa. Me voimme toimia Kristuksen työtovereina arkisessakin elämässämme. Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi viime viikolla kirkolliskokouksen avajaispuheessaan, että kirkko on täällä Jumalan takia, Jumalan läsnäolon takia. Ilman Jumalan läsnäoloa kirkko olisi vain yksi kansalaisyhteiskunnan toimija niin kasvatuksen, sosiaalihuollon kuin henkisen tuenkin alueilla. Suomalainen yhteiskunta perustuu kristillisille arvoille. Perus- ja ihmisoikeudet, sosiaaliturva, yleinen koulutus, demokratia ja yhdenvertaisuuden takaava oikeusjärjestelmä pohjautuvat kristilliselle julistukselle. Jos luottamus näihin horjuu, voi horjua luottamus myös Jumalan oikeudenmukaisuuteen. Jeesuksen seuraajina kristittyjen tehtävänä on puuttua epäkohtiin ja pitää esillä Kultaisen säännön periaatetta. Jeesus toi aikoinaan omalla läsnäolollaan Jumalan läsnäolon sinne, missä elettiin yhteisen hyvän ulkopuolella. Joidenkin mielestä kirkon pitäisi pysyä lestissään, keskittyä Jumalan sanan julistukseen. Mutta Jumalan sana velvoittaa meitä seisomaan niiden rinnalla, jotka on jätetty ulkopuolelle. Elämä ei jakaudu kahtia, uskonnolliseen ja maalliseen. Kristinusko ei pysy kirkon seinien sisäpuolella eikä rajoitu sunnuntaipäiviin. Niin kauan kuin me tässä maailmassa olemme, lähimmäisenrakkaus velvoittaa meitä huolehtimaan yksinäisistä, sorretuista, syrjäytyneistä ja syrjäytetyistä, työttömistä, sairaista, uupuneista, kodittomista ja isänmaattomista. Luterilainen työmoraali ei ole oman edun tavoittelua vaan työskentelyä yhteiseksi hyväksi.

 

Vs. diakoni

Anna-Liisa Kiviaho-Leinonen

Laihian seurakunta

 

Seurakunnan työntekijöitä ulkoiluttamassa

asumispalvelukoti Toiskan asukkaita 9.5.2017