Jumalan sanan kylvö

Ensi sunnuntain Raamatun kohdissa puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen seuraajansa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun.

Vanhan testamentin lukukappaleessa (Jes.55:6-11) sanotaan: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöittyy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” Nämä jakeet rohkaisevat jakamaan Jumalan sanaa. Vaikka me emme itse aina näekään sitä tulosta, minkä Raamatun sanan jakaminen saa aikaan, saamme silti luottaa, että sillä on Jumalan mielen mukaista vaikutusta.

Uuden Testamentin kohdassa (Luuk. 8:4–15) on Jeesuksen kertoma Kylväjä-vertaus. Se on vertaus Jumalan sanan kylvämisestä ja sen tuottamasta sadosta.  ”Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.”

Isänmaallisen virren 577 viimeisessä säkeistössä (9), on tähän sopiva rukous: ”Suo että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen.”

- Arja Heikfolk, diakoniatyöntekijä