“Sano vain sana”  

Kasvatusmetodeihin on kuulunut kysyä moittivaan sävyyn: “Eikö sana kuulu?” Lasta ojennetaan ja koitetaan saada tekemään niin kuin on käsketty, kun hän ei ole niin toiminut. Aikuisilla on auktoriteettiasema ja ojentaminen on sallittua.  

Me olemme kristittyinä Herramme Jeesuksen auktoriteetin alaisia. Kun luemme Raamatusta hänen kehotuksiaan, pyrimme niitä tottelemaan soveltuvin osin. Entä kuulemmeko Sanaa oikeasti? Isolla S:llä kirjoitettuna Sana tarkoittaa Jeesusta Kristusta, ja pienellä kirjoitettuna Raamattua. 

Sanan vaikuttavuuteen uskoi kerran eräs sotapäällikkö, kun hän tuli Jeesuksen luo ja pyysi häntä parantamaan palvelijansa. Kun Jeesus oli tulemaisillaan, päällikkö sanoikin yllättäen: “En ole sen arvoinen että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, niin palvelijani paranee”. Päällikkö oli muukalainen muiden silmissä, mutta hän uskoi Jeesuksen mahdollisuuksiin - uskoi siihen, että vain sana Jeesuksen suusta niin asioita tapahtuu. 

Miksi päällikkö uskoi näin? Hän viittasi omaan asemaansa ja sanoi, että hänen käskyjään totellaan ja hän itsekin tottelee toisten käskyjä. Hän siis uskoi siltä pohjalta, että kun Jeesus sanoo vain sanan – vaikka vain etäältä - se toteutuu. Hän uskoi Jeesuksen voimaan ja auktoriteettiin, eli siihen, että sanan voimasta sairaus karkoittuu hänen palvelijastaan.  

Jeesuksen kerrotaan ihmetelleen tätä vahvaa uskoa, joka sadanpäälliköstä huokui, ja salli ihmeen tapahtua: “Mene, tapahtukoon sinulle niin kuin uskot”. Palvelija parani!  

 Kun Jeesus herättää uskon, ei siinä katsota ulkoisiin tekijöihin. Uskon vahvistusta mekin taidamme tarvita, kun olemme välistä niin arkoja ja vaatimattomia. Jeesuksen voimaan ja mahdollisuuksiin voi rohkeasti tunnustautua ja niihin uskoa. Voimme rukoilla luottavaisesti: “Sano vain sana”. 

Anne Visser-Keltto,  Kappalainen