Usko ja epäusko

Tulevan sunnuntain aihe kirkossamme on usko ja epäusko. Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita. Näin aihetta kuvaillaan kirkkomme netti sivuilla, evl.fi.

Päivän evankeliumissa (Mark. 2:1–12) kerrotaan kun halvaantuneen ystävät kantoivat hänet Jeesuksen luokse. Jeesus oli kodissaan, joka oli niin täynnä ihmisiä, ettei Jeesuksen luokse päässyt menemään. Sitten ystävät kantoivat halvaantuneen katolle ja purkivat katon Jeesuksen kohdalta ja laskivat siitä halvaantuneen Jeesuksen luokse. Sen ajan Lähi-idän taloissa niin onnistui toimia. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” - hän puhui nyt halvaantuneelle - ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Toisille tämä saattaa kuulostaa hyväntahtoiselta sadulta. Itse kuitenkin uskon, että nämä asiat ovat todella tapahtuneet. Jumala herätti Poikansa kuolleista ja saamme tänäänkin uskoa elävään Jumalaan ja ihmeitä tekevään Jeesukseen, joka valmisti meille mahdollisuuden päästä kerran Taivaan kotiin.

Tässä yksi kaunis laulu, joka kertoo uskosta. Sanat ovat Markus Backmanin. Merten aavat, ääret taivaiden kuinka ymmärtää voi ihminen? Jää suuri hiljaisuus, jää uskon salaisuus, jää Kristus, joka meitä kantaa.

 

- Arja Heikfolk, diakoni