Kynttilöitä pimeään

Äsken tutustuin kauniiseen, yksinkertaiseen lauluun: ”Pienikin valo pimeän poistaa”. Sen ydinviesti sopii pimeään vuodenaikaan. Pienikin valo tulee esimerkiksi kynttilästä. Kynttilän liekin yksi sanoma on kuvata Jeesusta maailman valona. Adventtikynttilöiden määrä lisääntyy valon juhlan, joulun lähestyessä. Mainitsemani laulu on Jukka Salminen sanoittama ja säveltämä. Jokaisessa säkeistössä sytytetään yksi kynttilä.  

Ensimmäisen säkeistön kynttilä on toivon kynttilä. Toivoa todella tarvitaan. Sitä voisi kuvata paremmin sanalla ”harras odotus”. Toivoa voi jokainen, vaikka ei aina niin jaksaisikaan. Maailman kuohunnat ja huolet peittävät toivon näköaloja alleen. Silti uskon, että Jumalassa meillä on toivo ja tulevaisuus. 

Toinen on rauhan kynttilä. Rauhantekijä voi jokainen olla omassa lähipiirissä. On itsestä kiinni lisäätkö rauhaa ympärillesi, vai luotko levottomuutta. Rauha lähellä ja kaukana olisi ideaalitila, mutta välillä se on hyvin kaukana. Pyydetään, että Rauhanruhtinas Jeesus voisi muuttaa ja rauhoittaa ihmissydämen. 

Kolmas on rakkauden kynttilä. Pyydän sinua muistamaan, että Jumala rakastaa sinua riippumatta siitä kuinka hyvä tai huono olet omasta mielestäsi. Jumala on rakkauden lähde. Jeesus Kristus osoitti meille mitä on todellinen rakkaus, kun hän uhrasi oman elämänsä meidän puolestamme. 

Neljäs on ilon kynttilä. Jos tuntuu, että ilo on kaukana, kannattaa katsoa pieniä lapsia. Heidän ilonsa tarttuu. Kun muistaa asioita, jotka tuottavat iloa, ja joilla voi tuottaa toisille iloa, ilo ei häviä.  

Näiden kynttilöiden kautta toivotan hyvää ja iloista adventin aikaa! 

Toivottaa: Anne Visser-Keltto, kappalainen

Olennaisin

Kun kaikki pysähtyy hetkeksi, kun kiire loppuu syystä tai toisesta, on suurempi mahdollisuus huomata tärkeimmät asiat:

nähdä toinen, kuulla lapsen ääni, ottaa vastaan nuoren hätä tai vanhuksen yksinäisyys; ehkä muistaa hänet, joka on tänä jouluna yksin ensimmäistä kertaa – tai jälleen kerran; tehdä pieniä tekoja, jotka ovat suuria vastaanottajalle.

Joulun ilosanoma kuulutettiin paimenten edessä ’kaikelle kansalle’: ei tehty mitään erottelua varallisuuden, terveyden, uskon tai minkään suhteen. Sama toistuu joka joulu. Kaikille lahjoitetaan valoa, toivoa, iloa ja kutsu kohtaamaan Vapahtaja.

Meidän kauttamme se kuitenkin tapahtuu. Ei paimenetkaan jääneet kedolle kinaamaan tapahtuneesta vaan lähtivät juoksujalkaa liikkeelle. Yhä on raivattava esteitä, poistettava pimeys ja osoitettava ystävällisyyttä, anteliaisuutta ja muita kristillisiä hyveitä.

Yhä vielä yhteys Jumalaan ja lähimmäiseen löytyy Vapahtajan, Jeesuksen luona. Jos mikään ei muutu, onnistumme pimentämään maailman ja elämän. Muutos on kuitenkin edelleen mahdollinen: usko, toivo ja rakkaus muuttuvat elämäksi, luottamus sisimmässä kasvaa ja rauha laskeutuu.

Tämä kaipuu säilyy samana: joulurauhaa, armoa, iloa ja valoa tähän maailmaan.

                                                                                                                    Antti Yli-Opas, kirkkoherra