Ei viime tipassa

”Viime tipassa” on minulle kovin tuttua. Liian usein asiat jäävät viime tippaan. Suunnittelulle, valmistautumiselle ja tekemiselle olisi hyvin aikaa, mutta jostain syystä hoidettava tehtävä jää siihen viimeiseen mahdolliseen hetkeen. Asia tulee kyllä hoidettua, mutta usein kiireellä stressi ja paniikki seuralaisena. Miksi niin moni asia jää viime tippaan? Helposti ajattelee, että aikaa on runsaasti. Ei minun tarvitse vielä ryhtyä hommiin. Juuri tällä hetkellä on jotain mukavampaa tai omasta mielestä ajankohtaisempaa tekemistä. Mutta ”viime tippa” yllättää. Se mihin oli runsaasti aikaa, onkin nyt. Määräaika menee umpeen. Lähtö kotoa viivästyy ja myöhästyt junasta. Juhlat alkavat ilman sinua.

Ensi sunnuntaina kirkoissa kehotetaan ”Valvokaa!” Raamatun tekstit kehottavat meitä hengelliseen valveilla oloon. Meidän tulisi joka hetki olla valmiina odottamassa Jeesuksen paluuta. Odottaminen ei ole omassa voimassa väkisin valveilla pysymistä, vaan elämistä luottaen Jumalaan ja hänen hyvän tahtonsa tapahtumiseen. Kukaan meistä ei tiedä aikaa eikä hetkeä, siksi valmiina olemista ei pidä jättää viime tippaan. Juuri nyt, tänään, tällä hetkellä on aika valvoa.

Jeesus kertoi vertauksen kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13) opettaakseen valmiina olemisen tärkeyttä. Morsiusneidot odottivat sulhasta noutamaan heitä hääjuhlaan. He kaikki ottivat lamput mukaansa, mutta vain viisi otti myös öljyä riittävästi. Kun sulhanen vihdoin saapui, öljyä varanneet saattoivat mennä häntä vastaan ja pääsivät häätaloon sisälle. Sitä vastoin toiset viisi lähtivät ostamaan öljyä ja tietenkin myöhästyivät hääjuhlasta. Myöhästyneille ovi pysyi suljettuna. Jeesus kehottaa: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:13).

Minna Koskela

Nuorisotyönohjaaja