Uskon perustus

 

Tuleva sunnuntai on Uskonpuhdistuksen muistopäivä. Martti Luther oli saksalainen munkki ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen. Luther piti tärkeänä Raamatun kääntämistä latinasta kansan kielelle.

Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

Päivän evankeliumitekstissä (Joh. 4: 46-53) Jeesus parantaa kuninkaan virkamiehen pojan. Pojan isä pyysi Jeesusta tulemaan kotiinsa, ennen kuin poika kuolee. Jeesus vastasi: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Pojan isä edelleen pyysi Jeesusta tulemaan. Sitten Jeesus sanoi ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi häntä ja lähti kotiinsa ja poika oli todella parantunut. Tämän tapahtuman seurauksena virkamiehen koko talonväki uskoi Jeesukseen.

Kaikki ihmiset eivät näe erityisiä ihmeitä, jonka myötä he uskoisivat Jeesukseen. Toiset taas voivat kokea ihmeitä, mutta eivät välttämättä arvosta niitä. Siinä on helppo tokaista että ”sattuipa hyvin, olipa hyvä tuuri!” Vaikka kyseessä oli Jumalan varjelus, johdatus tai yliluonnollinen ihme.

Raamatun sanaan luottaen saamme turvautua Jeesuksen antamaan apuun jo tässä ajassa ja luottaa hänen valmistamaansa pelastukseen aikamme päättyessä. Hänen Sanansa on luja perusta, jolle elämäänsä voi rakentaa. Elämänkokemukset ja tunteet vaihtelevat, Raamatun sana pysyy samana ajasta toiseen.

Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
Virsi 338
 

- Arja Heikfolk, diakoniatyöntekijä