Kuolevaisia kaikki tyynni 

Mistä toivot, että sinut kerran muistetaan, kun haudallesi syttyy kynttilä? 

Pyhäinpäivänä mennään haudalle, pimenevässä hautuumaan illassa syttyvät sadat kynttilät. Muistamme läheisiä, jotka eivät enää ole keskellämme. Kirkossa luetaan vuoden aikana kuolleiden nimet ja siellä joukossa kenties oma läheinen. 

Pyhäinpäivä on tärkeä päivä, koska se ei muistuta vain kuolemasta vaan kertoo, miksi me elämme. Meistä jää jälki monien, monien elämään Ehkä siksikin on tärkeää viedä kukkia eläville; vaikka isompikin kimppu. Hautakummulle voi hyvin riittää yksi ruusu. Sillä voi ilmaista tunteensa, kiitollisuutensa, kaipauksensa. Kynttilänkin voi viedä elävälle, joka asuu yksinäisyyden pimeydessä tai sairauden varjossa.  

Pyhimykset ovat nykyään vähissä, mutta löytyy armahdettuja syntisiä, joiden hartioilta on pudonnut katkeruuden ja vihan taakka. Jumalan silmissä autuaita ja pyhiä, jotka tuntevat omat puutteensa ja elävät yksin armosta. Eivät asetu kenenkään yläpuolelle tai alapuolelle vaan tulevat rinnalle, jakavat kuorman ja luovat uskoa, toivoa ja rakkautta. 

Pyhäinpäivän nimi tulee heistä, jotka ovat kuolleet uskossa Jeesukseen Kristukseen ja ovat siksi pyhiä: osallisia iankaikkisesta elämästä anteeksiantamuksen ja armon tähden. Pyhäinpäivänä voi katsoa yli kuoleman, iankaikkiseen elämään, perille päässeitten juhlaan.  

Sitä taivasta voi jo nyt kokea todeksi uskon silmin, rakkauden silmälasein ja toiveikkain mielin. Toisten seurassa, seurakunnassa. Kirkossa, joka elää keskinäisestä yhteydestä ja Jumalan läsnäolosta. 

Antti Yli-Opas