TÄNÄ VUONNA TOIMIN TOISIN

Tänä vuonna otan joulun vastaan levollisin mielin. En stressaa, en hössötä, olen vain tässä ja nyt. Teen listan siitä miltä haluan oman jouluni tuntuvan, näyttävän ja tuoksuvan, ja kaikki se mitä listaltani ei löydy, ei myöskään tarvitse välitöntä huomiotani.

Jouluni ei tuoksu pölyltä tai viemäreiltä. Se ei näytä lehtipinoilta pöydän päällä, tai kiireisenä aamuna lattialle läikkyneiltä kahvitahroilta. Täytyy siis siivota… Hieman. Vaatekaapissa en aio jouluani viettää, siihen en siis koske. Mutta toisaalta, miten hyvän mielen siitä itselleni saisin, jos tietäisin että oven takana on hyvä järjestys. Ja tietysti haluan leipoa ja koristella. Joulun tulee tuoksua puhtailta lakanoilta, havunoksilta, kukkasilta ja mausteilta. Jouluun kuuluu lämpö ja pehmeys, hyvää ruokaa ja mieltä, tunne siitä että tähän erityiseen hetkeen olen valmistautunut.

Ihan ensimmäisenä jouluna ei tiedetty joulusta mitään. Ihmiset olivat arkiaskareissaan, kunnes enkeli ilmoitti jotain suurta tapahtuneeksi. Osattiinko tähän varautua? Ehkä joku osasi, olihan kuninkaan tulemisesta puhuttu ja ennustettu. Kukaan ei vain odottanut että Vapahtaja syntyisi keskellä ei mitään, vaatimattomassa tallissa.

Joulu tulee, se on selvää, mutta mihin? Vaikka haluan valmistella ja hössöttää, stressata ja hermoilla, olenko valmis vastaan ottamaan joulun sydämeeni? Sillä joulun sanoma, se kuuluu niin palatseihin kuin vaatimattomiin mökkeihinkin. Kun sydän on valmis, löytää joulu ja Vapahtaja varmasti perille. Kuten eräässä tutussa laulussa lauletaan: Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Sydämellistä ja siunattua adventin aikaa.

Henriikka Leppämäki, nuorisotyönohjaajaa vs.