Antti Yli-Opas, Laihian seurakunnan vt. kirkkoherrra

Antti Yli-Opas (s.1963) Laihian seurakunnan vt. kirkkoherra on suorittanut teologian maisterin tutkinnon 19.12.1988. Hänet on vihitty papiksi 5.3.1989 Helsingissä. Teologian tohtoriksi Yli-Opas on väitellyt vuonna 2010. Yli-Opas on toiminut Porvoon suomalaisessa seurakunnassa kappalaisena, Kirkkohallituksessa perhekasvatussihteerinä, Ruotsinpyhtään vt. ja vs. kirkkoherrana sekä Laihian seurakunnan vt. kirkkoherrana 1.9.2019 alkaen. Pappina Yli-Opas on ollut 32 vuotta. 

 

Kysymyksiä ja ehdokkaan vastauksia

1) Kuka olet? Olen Antti Yli-Opas, Luojan luoma ihme, puoliso, mies ja isä. Olen myös lapsi- ja perhetyöhön erikoistunut pappi, teologian tohtori, organisaatiokonsultti, johtamisesta innostunut, retriitin ohjaaja, parisuhdekouluttaja, sielunhoitaja ja hengellinen ohjaaja. Olen parhaassa iässä eli tulevana kesänä 2 x 29. 

2) Keitä kuuluu perheeseesi ja mitä harrastat vapaa-ajallasi? 
Perheeseeni kuuluu vaimo. Minulla on kolme aikuista lasta, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla. Kaksi tytärtäni ovat työelämässä ja jo naimisissa, poikani on startup -yrittäjä ja opiskelija.  

Harrastan liikuntaa kaikkina vuodenaikoina: hiihdän, retkiluistelen, lumikenkäilen, vaellan, melon, pyöräilen, pelaan lentopalloa, heitän frisbeegolfia, surffaan purjelaudalla. Marjastus ja sienestys sekä kalastus ja veneily ovat harrastusten lisäksi ulkoilumotiivejani. Tärkein ulkoilumotiivi on kuitenkin vaimoni Johanna. Liikumme paljon yhdessä. Musiikki on minulle myös tärkeä harrastus: soitan huilua ja kitaraa sekä laulan. Tilaisuuden tullen tartun mielelläni myös moottorisahaan ja kirveeseen ja teen itse polttopuuni.  

 
3) Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi - arvoliberaali?  Vierastan kaikenlaisia luokitteluja ja mustavalkoisia yleistyksiä. Joissakin asioissa minut varmaankin nähdään arvokonservatiivina, koska perhe ja avioliitto ovat minulle tärkeitä.  Myös lasten ja heikoimpien puolustaminen on minulle tärkeä arvo. Se ei ehkä ole sen enempää konservatiivinen kuin liberaalikaan arvo. Isänmaan ja historian kunnioittaminen on minulle merkittävää. Pidän oleellisena kaikkien ihmisarvon kunnioittamista syntyperästä, ihonväristä, kansalaisuudesta, sukupuolesta ja muista ominaisuuksista riippumatta. Samoin perusoikeudet ja vapaudet ovat minusta kristityn puolustettavia tässä maailmassa. 

Lienen tuolla janalla enemmän arvokonservatiivi päässä. Jos konservatiivisuus ymmärretään vanhan säilyttämiseksi, saatan kuitenkin innovatiivisuuteni ja kehittämissuuntautuneisuuteni vuoksi näyttäytyä selvästi enemmän uudistusmielisenä. Se taas onkin vähän eri asia kuin liberaali. Summa summarum: arvoissa enemmän konservatiivi, toimintatavassa kehittämissuuntautunut. 

 

4) Mikä on suhteesi kirkon herätysliikkeisiin? Olen ollut nuorena muutaman eri liikkeen toiminnassa mukana. En lukeudu aktiivisesti tässä hetkellä niistä mihinkään. Olen toiminut retriitinohjaajana ja hiljaisuuden liike on minulle tärkeä. Herätysliikkeet ovat oleellinen osa kirkkomme historiaa ja ne ovat rikastuttaneet sen elämää paljon. Niiden kanssa tehdään yhteistyötä seurakunnan paikallisen tilanteen mukaan, kuitenkin aina paikallisen seurakunnan ehdoilla.  

 

5) Mitkä ovat vahvuutesi pappina? Entä vahvuutesi kirkkoherrana? Pappina olen saanut positiivista palautetta kyvystäni kohdata ihmisiä. Haltioidun yhtä lailla lapsiryhmässä kuin vanhuksen vierellä. Läsnäolo ja selkeä äänenkäyttö, ymmärrettävät sanoitukset, heittäytyminen omalla persoonalla, puhuttelevat saarnat ja toimitusten yksilöllinen toteutus ovat minuun liitettyjä mielikuvia. Monipuolisuus, musiikin käyttö, verkostoituminen erilaisten ihmisten kanssa ovat minulle ominaisia toimintatapoja. Minulla on valtakunnallisen tason erityisosaamista ja -kokemusta perhe- ja parisuhdetyössä. Rukous ja Jumalan sanan välittäminen ovat kaiken taustalla. Vierastan pönöttämistä ja kankeutta. Luontevuus ja luonnollisuus, innostuminen ovat minussa nähtävillä melko usein. Sielunhoitokokemusta on kertynyt vaativissa tilanteissa ja tarvittaessa pitkäaikaisissa yhteydenpidoissa.  

Kirkkoherrana vahvuuksiani ovat avoimuus ja keskusteleva toimintatapa. Kerron melko avoimesti, mitä mietin, mitä teen ja haen näkökulmia toisilta. Myötätunnolla johtaminen, kuuntelu ja vuorovaikutukseen pyrkiminen ovat auttaneet minua kirkkoherrana toimiessa. Myönnän virheeni ja koetan oppia niistä. Heikkouksistani olen tietoinen ja koetan niissä vahvistua. Hallinnossa vahvuuksiani ovat selkeys, kyky sanoittaa asiat, keskustelun ylläpitäminen ja valmius muuttaa omaa kantaansa hyvien perustelujen vuoksi. Verkostoidun ja innostun uusista avauksista ja yhteistyömahdollisuuksista. Varsin usein onnistun herättämään luottamusta. Kirkkoherrana vahvuuksia ovat myös monipuolisuus, pitkä kokemus seurakuntatyöstä, laaja johtamiskoulutus, organisaatiokonsultin koulutus ja kokemus, näky hengellisen elämän laskeutumisesta arjen tasolle, kyky tehdä myös vaikeita päätöksiä ja vetää rajoja, epäkohtiin puuttuminen ja oikeudenmukaisuus kaikkia kohtaan. Minulla ei ole suosikkeja eikä inhokkeja. 

  

6) Millainen on mielestäsi hyvä työyhteisön johtaja? Sellainen, joka vahvistaa johtajuuden laajaa tulkintaa eli jokaisen omaa vastuuta työnsä tekemisestä ja kehittämisestä. Tämä “itsensä johtaminen” vaikuttaa paitsi motivaatioon ja työssä jaksamiseen myös työn laatuun. Toiseksi työyhteisön ilmapiiristä on pidettävä erityistä huolta monin eri keinoin: myönteisen palautteen antaminen tulee olla osa johtamiskäytäntöä, epäasialliseen käyttäytymiseen tulee puuttua, työhyvinvoinnista ja virkistyksestä on huolehdittava ja autettava työntekijäjoukkoa sitoutumaan yhteisiin päämääriin. Työyhteisön johtajan tulee kuunnella alaisiaan ja olla riittävän helposti tavattavissa. Hyvä johtaja käy kehityskeskustelut läpi ja auttaa jokaista työntekijää löytämään omat lahjansa ja mahdollisuutensa ja kehittymään niiden käyttämisessä. Päätöksenteon tulee olla selkeää, avointa ja keskustelevaa.  

 Entä hyvä kirkkoherra? Edellä mainitun eli leadership johtajuuden lisäksi tarvitaan management johtajuutta eli hallinnon ja päätösten välityksellä johtamista, joka luo edellytykset työn tekemiselle ja tavoitteiden saavuttamiselle. Hyvä kirkkoherra osallistaa päätösten valmisteluun sekä luottamushenkilöitä että työntekijöitä, käy keskustelua ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa.  

 Kirkkoherra on – halusi tai ei - seurakunnan kasvot. Siksipä on oleellista kaikessa toiminnassa olla puolueeton, palvelualtis ja kuunteleva. Kirkkoherra tarvitsee sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja ja kykyä kohdata kaikenlaisia ihmisiä. Yhteistyösuhteiden muodostaminen henkilötasolla sekä kunnan, yhdistysten että muiden toimijoiden kanssa on tärkeä osa tätä tehtävää. Koska on kyse seurakunnasta, kirkkoherran tulee olla myös hengellinen johtaja, joka teologisella osaamisellaan ja rukoillen tekee työtään ja vahvistaa yhteistä spiritualiteettia.  

Koska kirkkolaki ja -järjestys määrittelevät kirkkoherran vastuun erittäin laajaksi, hänen tulee viime kädessä vastata säädösten noudattamisesta sekä eri suunnitelmien (mm. valmius-, viestintä-, tasa-arvo-, työhyvinvointi-, investointi-,) ja strategioiden (mm. henkilöstö-, kiinteistö-) laatimisesta ja noudattamisesta, vaikka niiden käytännöistä huolehtisikin toinen työntekijä. Kirkkoherran täytyy toimia niin, että seurakunnassa tehtävää työtä kehitetään, arvioidaan ja suunnitellaan riittävästi.  

 

7) Miten ottaisit seurakunnan taloudelliset olosuhteet huomioon kirkkoherrana ilman, että toiminnan ja palvelujen laatu muuttuvat? Kokonaistalouden tasapaino on oleellinen tavoite. Toimintatulojen kertymää voidaan kasvattaa vain maltillisesti. Itsekin asettaisin laadun säilyttämisen tavoitteeksi myös talouden heikentyessä. Työntekijöiden mahdollisesti vähentyessäkin on huolehdittava koulutuksesta ja henkilöstön hyvinvoinnista. Vapaaehtoisille voidaan antaa enemmän vastuuta kuin nykyään. Messussa riittää yksi pappi, muut avustajat ovat seurakuntalaisia. Erilaisten tapahtumien juontajina ja ryhmien vetäjinä voi useammin olla seurakuntalainen. Vertaisryhmät ovat monesti erittäin toimivia ja työntekijän osuus voi olla aloittaja, tiedottaja ja valmentaja. Netin välityksellä ryhmätoimintaa on nyt jo opeteltu ja se on hyvin mahdollista. Seurakunnalla on tärkeää olla tekniikka kunnossa ja oikeat laitteet, jotka mahdollistavat laadukkaan toteutuksen. Vapaaehtoisten rekrytointiin ja koulutukseen tarvitsemme toimivan rakenteen. Kiinteistöjen kunnossapidossa, ulkoalueiden hoidossa jne. voidaan soveltuvin osin käyttää talkoita. Pitäisin Seurarannan edelleen käyttökunnossa, koska leiritoiminta siellä on meille edullista. Myös yhteistyö antaa lisäresursseja, joilla on taloudellista merkitystä. Naapuriseurakuntien ja Laihian paikallisten toimijoiden sekä kunnan kanssa on tärkeää rakentaa toimivia verkostoja. 

 

8) Yhteiskunnallisesti vastakkainasettelu ja vihapuhe ovat lisääntyneet eri medioissa. Miten kirkko ja seurakunta voisivat vaikuttaa tilanteeseen? Luterilaisen etiikan mukaisesti vetoaminen yhteiseen hyvään on aika toimiva lähtökohta. Seurakunta voi myös olla keskustelun ylläpitäjä ja avaaja. Myös niiden kanssa on tarvittaessa kohdattava, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Sosiaalisessa mediassa on seurattava paikallista keskustelua ja osallistuttava siihen riittävästi ja harkiten. Seurakuntaa koskevissa asioissa on tärkeää reagoida nopeasti. Myös monipuolinen ja  laaja viestintä ja oikea-aikainen informaatio vähentävät vastakkainasetteluja. 

9) Kirkolla on runsaasti metsäomaisuutta, miten linjaisit metsäomaisuuden hoitoa?  Metsien hoidossa on tärkeää käyttää paikallista asiantuntemusta, kuten täällä on tehtykin. Metsien hoitoon liittyy tällä hetkellä paljon keskustelua, joka on otettava vakavasti. Erityisesti nuorempi väki seuraa tarkasti, kuinka ilmastoon ja ympäristöön vaikuttavat asiat huomioidaan toiminnassa ja viestinnässä. Metsäomaisuutta on nimenomaan hoidettava, vastuullisesti ja kestävästi. Sen tuotto on merkittävä osa pääomatalouttamme ja se mahdollistaa investoinnit. Metsät säilytetään ja niiden tilaa seurataan aktiivisesti. Jatkossa hoitotoimenpiteet voivat monipuolistua, kun jatkuvan kasvun ja paikkaharvennuksen toimintamallit tulevat ehkä enenevässä määrin avohakkuun rinnalle. Metsien maaperä- ja happamuustutkimukset ja sekä niiden mukainen metsien lannoitus antaisivat lisää tuottoa ja vahvistavat samalla metsien hiilinieluominaisuutta. 

10) Mitä sanoisit hänelle, joka pohtii kirkosta eroamista? 

Kuuntelisin ensin, mikä on saanut hänet sellaiseen johtopäätökseen. Sitten vastaisin kuulemani mukaan esimerkiksi kertoen, miksi kirkko on olemassa, mitä kaikkea seurakunta tekee ja mitä työhöni kuuluu.  

 11) Mikä on mottosi? 

"Kyllä sen voi korjata." 


 

Seurakunnan päiväkerhon 5-vuotiaat kysyvät: 

1) Mikä on lempiruokasi?   Poronkäristys, puolukkasose ja uunijuurekset. 

2) Mitä pelkäät? Juuri nyt en pelkää mitään. Joskus voi pelottaa vaikka rakkkaimpien ihmisten menettäminen.  

3) Miksi papilla on tuollaiset (papin) vaatteet? Valkoinen vaate eli alba kertoo anteeksiannosta ja ilosta. Musta vaate on juhlapuku. Papin kauluksesta näkee, kuka on pappi.

YouTube-video

Kirkkoherran vaalin kymmenen kysymystä, Kyrönmaa-lehti 22.4.2021
 

1) Miksi hait Laihian seurakunnan kirkkoherran virkaa?

Puolentoista vuoden kokemus tämän viran hoitamisesta on ollut myönteinen kokemus. Työntekijäjoukko on osaava, korona-aikana he ovat osoittaneet joustavuutta ja innovatiivisuutta. Näin hyvää joukkuetta on ilo johtaa. Lapsi- ja perhetyön merkitys on täällä suuri ja niistä minulla on eniten kokemusta papintyön ohella. Olen ehtinyt jo verkostoitua ja jatkan mielelläni asioiden eteenpäin viemistä. 

2) Mitä annettavaa sinulla olisi Laihian seurakunnalle?

Koulutukseni ja kokemukseni antavat mahdollisuuden kehittää seurakuntaa monipuolisesti. Olen kehittämissuuntautunut ja innovatiivinen, ja nyt muutos on joissain asioissa välttämätöntä toimintaympäristön muuttuessa. Haluan tuoda myös läsnä olevaa inhimillisyyttä kaikkiin kohtaamisiin. Teologinen osaaminen auttaa arvioimaan, mikä on oleellista. 

3) Millainen on unelmiesi seurakunta?

Siinä yhteisö eletään todeksi, kynnys on matala, armo tulee lähelle niin, että uskominen on helpompaa, toivo viriää sekä saa kokea ja toteuttaa rakkautta.

4) Mikä kirkollinen suuntaus on lähimpänä sinua ja miksi?

En kuulu aktiivisesti mihinkään erityiseen suuntaukseen. Retriitin ohjaajana ja hengellisenä ohjaajana olen saanut vaikutteita hiljaisuuden liikkeestä. Tunnen myös usean herätysliikkeen ja lähetysjärjestön toimintaa ja pidän niitä moninaisuudessaankin kirkkomme rikkautena.

5) Miten varmistetaan tulevien sukupolvien pysyminen seurakunnan jäseninä?

Kotien kristillinen kasvatus on tässä avainasemassa. Nuoria vanhempia on tuettava monin tavoin vanhemmuudessa ja luotava edellytyksiä kristillisen kasvatuksen antamiselle. Uudessa strategiassaan seurakunta rakentaa pitempikestoisen suunnitelman seurakuntayhteyden säilymiselle lapsuudesta nuoruuteen. Seurakunnan tulee olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa jäsentensä ja paikkakunnan muiden toimijoiden kanssa. Yhdessä luomme hyvää elämää ja seurakunnan rooli tulee tässä näkyväksi. 

6) Miten edistäisit nuorten osallisuutta kirkossa?

Nyt yleinen kehitys korostaa yksilön, ulkonäön, kuuluisuuden ja rikastumisen merkitystä. Nuoret kuitenkin kärsivät tästä kehityksestä. Nuorten osallisuus kasvaa parhaiten luomalla yhteen kuulumisen kokemuksia ja ryhmätoimintaa, jossa nuoret voivat yhdessä kasvaa, kohdata vaikeatkin kysymykset ja ottaa vastuuta hyvällä itseluottamuksella. Toiminnassa nuorille annetaan tilaa itse vaikuttaa.

7) Miten suhtaudut samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen?

Kirkkoherrana sitoudun kirkon oppiin ja päätöksiin. Kirkollinen vihkiminen on tarkoitettu pyhittämään miehen ja naisen avioliitto sen erityisluonteen vuoksi. 

8) Mitä mieltä olet Laihian kirkkoherran vaalitavasta?

Nyt siis kirkkovaltuusto äänestää uudesta kirkkoherrasta. Se on ihan hyvä tapa, koska valtuutetuilla on mahdollisuus tutustua siihen laajaan materiaaliin, jota ehdokkaista on hankittu hakemuksissa ja haastatteluissa. Seurakuntalaisilla on mahdollisuus ottaa yhteyttä valtuutettuihin ja ilmaista oma mielipiteensä ja käydä keskustelua ehdokkaista.

 

9) Mitä haluaisit muuttaa Laihian seurakunnan toiminnassa?

Täällä on tehty paljon ja hyvää työtä. Maailman muuttuessa on kuitenkin kyettävä kehittämään omaa toimintaa. Meillä on nyt kolmasosa uusia työntekijöitä ja kehittämisvalmiutta on siitäkin syystä. Elämme melkoista muutosta kirkossa, yhteiskunnassa ja koko maailmassa. Yksinäisyys ja erillisyys lisääntyvät, mielenterveysongelmat ja medikalisaatio ovat lisääntyneet, elinympäristöä ja ilmastoa koskevat uhat ovat todellisuutta. Muun muassa näiden kehityskulkujen ymmärtäminen vaikuttaa jatkossa seurakunnan toimintaan. Tarvitsemme entistä enemmän toisiamme, uskoa, toivoa ja rakkautta. 

10) Millainen on hyvä kirkkoherra?

Tässä tehtävässä täytyy muun muassa sietää painetta ja arvostelua, osattava katsoa kokonaisuutta, tuettava henkilöstöä monin eri tavoin, oltava seurakunnan kasvot, hoidettava hallintoa säädösten mukaan selkeästi ja johdonmukaisesti, toimittava seurakunnan hengellisenä johtajana ja verkostoiduttava paikkakunnan toimijoiden ja asukkaiden kanssa. Hyvä kirkkoherra tiedostaa laaja-alaisen vastuunsa, tunnistaa vahvuutensa ja heikkoutensa sen hoitamisessa, ottaa vastaan palautteen ja myöntää virheensä. Johtamistavan on tärkeää olla avoin, osallistava, myötätuntoinen ja läsnä oleva.