Evästeet

Kuka olet ja mitä haluat kertoa itsestäsi?

Nimeni on Vihtori Leskelä. Olen isokyröläinen, mutta syntynyt Lapualla. Olen kiertänyt elämässäni ison kierroksen aina Kanadan kautta päätyen takaisin synnyinseuduilleni. Vanhempani olivat maanviljelijöitä ja lapsuudenkotini oli perhekoti, jossa hoidettiin kehitysvammaisia ja sosiaalihuollon kautta huostaanotettuja lapsia. Tästä lapsuuteni rikkaudesta jaan eteenpäin edelleen.
Täytän heinäkuussa 46 vuotta. Ja kesäkuussa olen toiminut pappina jo noin 20 vuotta mitä moninaisimmissa tehtävissä. Koulutustaustani on kohtalaisen laaja, olen mm. ammatillinen opettaja (AmO), ammatillista osaamista arvioiva näyttötutkintomestari (NTM) ja suoritin jokin aika sitten Tuotekehitystyön erityisammattitutkinnon, jossa keskityttiin mm. viestintään, brändinrakentamiseen ja palvelumuotoiluun. 

Mitä vapaa-aikaasi kuuluu?

Vapaa-aikani vietän usein vaimoni ja 3 lapseni kanssa kalastaen, metsästäen ja retkeillen. Minut löytää kerran kuussa studioltani nauhoittamasta kristillistä podcastia ja joka toinen ilta verstaaltani rakentamasta raamatullisia pienoismalleja. 
Vaimonikin on koulutukseltaan teologian maisteri ja hän on töissä lähetysjärjestö Kylväjässä. Lähetystyö on lähellä sydäntämme.
 

Kerro tiestäsi papiksi.

Olen ollut aina uskovainen, olen aina rukoillut, mutta 18 -vuotiaaksi asti unelmoin kokeellisen fyysikon urasta, maailman suurien salaisuuksien selvittämisestä tieteen keinoin. Tämä näkyy minussa edelleen, ajatteluni monitieteellisyydessä, erilaisten ilmiöiden syihin pureutumisessa ja kokeellisessa rakentamisessa. Mutta sitten, lukion 2. luokan lopulla isäni kuoli ja elämäni menetti suuntansa. Hakeuduin Helsinkiin opiskelemaan teologiaa isoveljeni jalanjäljissä. Suunnittelin tutkijan uraa yliopisto-opiskelujeni alkupuoliskolla, koska osasin mm. muinaishepreaa todella hyvin, kunnes Jeesus otti minusta 3. opiskeluvuoden jälkeen kunnon niskalenkin ja vakuutti minut siitä, että lahjani ovat parhaassa käytössä Hänen kirkkonsa pappina. Ja minullahan on ollut mitä mielenkiintoisin urapolku tähän asti. Koen oman matkani valtavan rikkaana.
 

Mitkä ovat vahvuutesi pappina? Entä vahvuutesi kirkkoherrana?

Olen varsin etevä teologi, erikoisalanani on raamatuntutkimus eli olen eksegeetti. Lähestymistapani teologisiin tai uskonnollisiin kysymyksiin ovat kuitenkin usein monitieteellisiä. Raamatun rinnalla kädestäni saattaakin löytyä saman viikon aikana esimerkiksi: jokin Unto Kupiaisen runoteos, Armstrong instituutin arkeologinen aikakausilehti, Roger Penrosen artikkeli syklisestä universumista ja Liu Cixinin scifikirja Synkkä metsä. Haluan ajatella, että olen sivistynyt ihminen, mutta kaiketi todelliseen sivistyneisyyteen tarvitaan vieläkin avoimempaa lukemista kuin mihin itse pystyn. Kuitenkin tämän yleissivistyksen pohjalta olen luonut vapaa-aikana tuottamani podcastin TavallinenJeesus, jolla olen tavoittanut lukuisia kristinuskosta vieraantuneita ihmisiä.
Pappina identifioin itseni ennen kaikkea paimeneksi, eli haluan johdattaa ihmisen Kristuksen luo. Luonteeni heijastaa tätä. Olen luonteeltani todella rohkea ja välitön. Puheeni ja saarnani ovat ymmärrettävää, elämänmakuista ja eteenpäin ohjaavaa. Seurakuntani sanookin, että minut on helppo tuntea ja minä synnytän luottamusta ja yhteistä suuntaa ympärilleni. Tämä lienee yksi suurimpia vahvuuksiani myös kirkkoherrana. 
Vuosien myötä oma strateginen näkemykseni pienen paikallisseurakunnan mahdollisuuksista on kypsynyt. Koska en ole tehnyt uraani yksin Suomen ev.lut. kirkon palveluksessa, minulla on paljon perspektiiviä siihen, miten asiat voisivat olla toisinkin. Sanotaan, että Suomen seurakunnissa siirryttäisiin tulevina vuosina yhä vahvemmin maallikkovastuunkantajien varassa pyörivään toimintaan. Minä ainakin ymmärrän, miten tällainen toimintakulttuuri voitaisiin luoda, koska olen sellaisia seurakuntia ulkomailla palvellut.
Yhteisöllisyyden rakentamisessa olen erittäin taitava. Minä ymmärrän niiden strategisten valintojen päälle, joita on tehtävä, että voisimme todella sanoa olevamme työyhteisö, seurakuntayhteisö tai jumalanpalvelusyhteisö. 
Seurakunnan hallinnollinen työ on minulle tuttua kauraa niin Suomesta kuin ulkomailta. Viimeisen vuoden aikana olen toiminut aktiivisesti myös Isonkyrön kunnanhallituksen jäsenenä ja kunnanvaltuutettuna. Ja viimeiset 2 vuotta olen toiminut Lapuan tuomiokapitulin hiippakuntavaltuustossa. 
Minulla on rohkeutta ja taitoa ottaa esille hankaliakin asioita, joista pitää puhua. Tälle ominaisuudelle on henkilöstöhallinnossa aina suuri tarve.
Minulla on valtava luottamus siihen, että yhdessä tehden me voimme varmistaa, että Laihian seurakunnan parhaat päivät ovat vasta tulossa.
 

Millaisia kokemuksia sinulla on esihenkilönä toimimisesta?

Olen toiminut erilaisissa esimiestehtävissä suuren osan työuraani, yhteensä noin 12 vuotta. 
2006-2012 Helsingin Laajasalon opistossa, jossa koulutin pappina kirkon työntekijöitä, hallinnoin ammatillista koulutuslinjaa ja lukuisia yleissivistäviä koulutuksia. Noina vuosina esimiestyössä korostui ison tuntiopettajajoukon työn johtaminen. Luonnollisena osana työtäni arvioin ja kehitin opiskelijoitteni ammatillista osaamista kirkon työssä. 
2012-2016 Kanadan Sudburyssa johdin kahta suomalaistaustaista luterilaista seurakuntaa. Palkattuja työntekijöitä omissa seurakunnissani oli vain kanslisti ja toimituspalkkioiset kanttorit ja suntiot. Esimiestyön näkökulmasta työssä korostui eniten yhteistyö kirkkoneuvostojen kanssa ja suuren seurakuntalaisjoukon tavoitteellinen johtaminen, koska Kanadassa seurakunnat kirjaimellisesti rakentuvat jumalanpalvelusyhteisöjen ympärille. Suurimpana sulkana hatussani johdin 3 vuoden ajan kahden seurakuntani yhdistymisprosessia kohti hallinnollisesti ja henkisesti yhteistä seurakuntaa.
2016-2017 toimin Lempäälän seurakunnassa seurakuntapappina, rippikoulu- ja nuorisotyön lähiesimiehenä. Tiimiini kuului 5 nuorisotyönohjaajaa.
2017 alkaen olen toiminut Isossakyrössä seurakuntapappina sijaistaen kirkkoherraa noin 10 kuukauden ajan lomiensa aikana. Pisin yhtäjaksoinen sijaistus on ollut 2kk kirkkoherrojen vaihtuessa. Seurakuntani on pieni 2-pappinen seurakunta, joten kirkkoherran sijaistus ei ole ollut näennäistä vaan ajoittain vaativaakin työtä.
 

Millaisena näet yhteistyön eri yhteisöjen, kuten kunnan, järjestöjen ja muiden seurakuntien kanssa?

Joskus seurakunnat fasilitoivat muiden toimintoja tai tekevät yhteistyötä ilman selkeitä omia tavoitteita. Haluan tehdä laajasti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, mutta tarkoitukseni on tuoda eri toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön enemmän myös tavoitteellisuutta. Tämä liittyy etenkin rajallisten resurssiemme oikeanlaiseen kohdistamiseen. 

Mitkä ovat mielestäsi kirkkoherran tärkeimmät tehtävät?

Kirkkoherran tehtävät vaihtelevat seurakunnan koon mukana, mutta tehtäväkenttä on joka tapauksessa sen verran laaja, että nostan esiin vain viisi asiaa, joiden välttämättömyys on viime vuosina korostunut.

• Olen aina arvostanut kirkkoherroja, jotka huolehtivat työyhteisön puitteiden toimivuudesta. Että työntekijöillä on rakenteet, joihin nojata. Tarkoitan mm. sisäistä viestintää, sijaistuksia, lomakiertoa, työkaluja, työtiloja, työturvallisuutta, työterveyshuoltoa. Poikkeusaikoina toimivat rakenteet nousivat entistäkin suurempaan arvoon. 
• Samoin olen arvostanut työnantajaa, joka antaa konkreettista korjaavaa palautetta suoraan työntekijälle, mutta puolustaa häntä julkisesti ja tarvittaessa kantaa julkisesti vastuun tapahtuneista virheistä. Tällä tavoin työntekijät uskaltavat myös yrittää synnyttää jotain uutta. Virheiden pelko kun sitoo työntekijöiden kädet.
• Kirkkoherra toimii strategisena, operatiivisena ja hengellisenä johtajana luottamushenkilöiden, työntekijöiden ja seurakuntalaisten risteyskohdassa. Kirkkoherran vastuulla on välittää tarvittava viesti niin luottamushenkilöille, työntekijöille kuin seurakuntalaisille.
• Kirkkoherran vastuulla on seurakunnan laillisuusvalvonta. Hallinnon tulee tuottaa perusteltuja päätöksiä, oikeassa järjestyksessä ja viivyttelemättä. 
• Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, kirkkoherran kuuluu asettaa/neuvotella yhteiset tavoitteet niin hallinnolliselle kuin operatiiviselle työlle. Ja määritellä, millä tavoitteisiin pääsy mitataan. Suomen seurakunnissa harrastetaan valitettavan vähän selkeiden tavoitteiden määrittelyä.

Miten kädenjälkesi ja vaikutuksesi näkyy aikaisemmissa työpaikoissasi?

Joskus on vaikeaa määritellä juuri omaa ansiota yhdessä tehdystä työstä, mutta onneksi olen saanut vuosieni aikana paljon palautetta.
Olen onnistunut luomaan kiitoksen, kannustuksen, suoran puheen ja luottamuksen kulttuuria työyhteisööni. 
Olen onnistunut luomaan jumalanpalveluksiin ja tilaisuuksiin lämmintä, aitoa ja kutsuvaa henkeä. Sitä paljon kaivattua yhteisöllisyyttä, joka tuntuu ilmapiirissä ja näkyy teoissa. Olenkin tähdännyt siihen, että minun pitämääni jumalanpalvelukseen ei seurakuntalaista hävetä kutsua ystäväänsä mukaan.
Olen onnistunut luomaan seurakuntaani uusia tavoittavia toimintamuotoja ja ylipäänsä tavoitteellista työtä, eri työntekijöiden ja seurakuntalaisten välistä yhteistä tavoitetta.
Isossakyrössä minulla on ollut ilo olla se kylän luotettu pappi, jonka kaikki tuntevat. Joka on verkottunut kaikkialle. Jolle voi helposti soittaa pienessäkin asiassa. 
Ilokseni moni on sanonut liittyvänsä (takaisin) kirkkoon työni seurauksena. 

Millaisen kirkkoherran laihialaiset sinusta saisivat?

Olen edellä olevissa vastauksissani luonut käsitystä siitä, millaisen kirkkoherran Laihian seurakunta minussa saisi. Ydinsanoja lienevät:

• Tavoiteorientoituneen ja strategisen
• Sosiaalisesti lahjakkaan ja rohkean
• Monitaitoisen ja verkostoituneen
• Kirkon uskoon ja oppiin sitoutuneen
• Monipuolisen johtajaroolin sisäistäneen 

Työn arki puskee minusta esiin sen, mitä lopulta tarvitaan. Minussa riittää keski-ikäisyydestäni huolimatta notkeutta muovautua siihen tarpeeseen, jonka seurakunta minulle osoittaa. 

Vihtori Leskelä